Päätin aloittaa blogin, kun en keksinyt muutakaan tapaa purkaa tuntojani. Eli hei kaikille, olen Sari ja elän kaksoiselämää.
Kaikki alkoi jo kauan sitten. Olen aina ollut kiinnostunut uhkapeleistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä. Tiedän kyllä, että suuren voiton saamisen todennäköisyys on lähes mahdotonta, mutta ajatus kiehtoo silti. On aina kiehtonut ja valitettavasti kiehtoo edelleen. Olette ehkä lukeneet uutisia pelihimoisista suomalaisista viime aikoina. Heitä on paljon, kaikilla sama tarina. Niin minullakin, paitsi että olen nainen. Kansataloustiedettä lukenut maisteri, hyvätuloiseksi laskettava. Siitä huolimatta minulla on lattia täynnä maksumuistutuksia jotka ovat tulleet pikavipeistä. Tälläkin hetkellä mietin, että jos tallettaisin vain 50e ja voittaisin pääpotin, olisi kaikki huolet ratkaistu. Eikä 50e tässä konkurssissa tuntuisi missään, vaikka häviäisinkin. Sen jälkeen todennäköisesti tallettaisin muutaman kerran lisää.
Paheeni ovat kasinopelit. Se pienen pieni jännitys, joka valtaa siinä vaiheessa kun rullat lähtevät pyörimään näyttöruudulla. Kappas, bonuspeli - tästähän voi tulla suurikin voitto. Loput varmaan arvaattekin.
Tilanteestani tekee erikoisen myös se, että en aio kertoa ongelmastani kenellekään, olen tottunut selviytymään. Se pettymys, minkä isovanhemmilleni tuottaisin, olisi liian nöyryyttävää. Välit vanhempiin ovat katkenneet jo aikoja sitten ja miestäkään ei ole näkynyt enää vuoteen.
Nyt olen kuitenkin päättänyt parantua. En aio olla enää heikko. Tervetuloa siis blogiini seuraamaan paranemisprosessiani, olkoon tämä paikka "julkiselle" nöyryytykselleni sekä salaisuuksista vapaa vyöhyke.
Tämä päivä on ensimmäinen, jolloin en aio pelata. Edellisestä vastaavasta on aikaa liian kauan. Toivottakaa minulle onnea.
** Sari
